Sateen jälkeen on pilvistä

Olen toipumussa vakavasta taantumistilasta ja palaamassa jälleen elävien kirjoihin. En oo pystynyt keskittymään mihinkään, olennaiseen tai olemattomaan. Ehkä jonain päivä on niin helppoo että voi vain hymyillä. Aidosti. Kulkea huoletta aito, eloisa, valoisa hymy huulilla.

Nyt en ole jaksellut kirjotella. Ehkä vielä jonain päivänä jaksan taas. Tai ei ehkä, vaan jonain päivänä tulen jaksamaan. Toivottavasti pian! Kohta ja pian tunnen taas eläväni elävästi ja tuntuvasti. Ainakin haluan uskoa niin.

Terkuin,

Hiljaiseloa viettänyt

Etkö ymmärrä kuinka se sattui? ne kosketukset repi ja riuhtoi. Ne kosketukset kirotut SATUTTIVAT.. Aiheutti traumoja järkyttäviä. Etkö saatanan saasta tajua, että noin ei tehdä?! 

Sä oot 14 vuotias kakara. Samoin on tuo joka makaa sun edessä, toimettomana, ruhona, tyhjänä ruumiina. 

Etkö sä tajua?! Mikä helvetti sua vaivaa. Se ei ole siinä. Sen sielu lähti tästä talosta jo kauan sitten. Kun se huusi EI, EI, EI, EI SAA. 

Sä et voinut kuunnella, tai kuulla?! Niinkö?! VÄITÄTKÖ että et kuullut sanakaan?? 

Sä et voi väittää että oot kuuro? Sä olet ongelma nuori. Sä kiusaat muita että sun EGO kasvaisi. HEI HALOO!! Me ollaan kaikki lapsia!!!! LAPSIA. Tajuatko? 

EI lapset tee noin toiselle lapselle. 

Ei sen ei kuulu tehdä niin....

Sä menit ja revit vaatteet päältä. Sä töhrit ja raiskasit sen tyhjän ruumiin. TAJUATKO. 
MITÄ. SINÄ. TEIT. SÄ raiskasit, viattoman lapsen ruumiin. 

Ei, ei sen sielu ei oo täällä. EI oo. Sä vaan kidutat ruumista, joka on tyhjä. SINUN TAKIA.

Tajuatko sinä?

Vieläkään, mitä olet tehnyt.


Tiedätkö sinä mikä on trauma?

Trauma olet sinä.

SINUN julma, brutaali tekosi.


Sinä turmelit sen toisen 14 vuotiaan  lapsen. Sen ruumiin.


Se vihasi itseään. Hän vihaa itseään vieläkin. Edelleen. Ainoastaan sinun takia. Sinä pahoinpitelit ja raiskasit viattoman!

Älyätkö yhtään, mitä teit?

Silloin sateenkaaretkin muuttuivait harmaaksi, melkein mustaksi koko maailma. 

Olisit ystävällinen ja pyytäisit edes ANTEEKSI. 

Valitettavasti se ei enää riitä. 


Hän on hajalla. Lähes kuollut, sinun vuoksesi.


Hän ei tule etsimään sinua käsiisi. Hän antaa olla. Hän antaa mennä. 

Hän on jo luovuttanut. 

Kaipaus suunnaton, loputon ikävä.

Turhaan sinua etsin

Joukosta ihmisten 

Tuttujen

Jopa vieraiden

En kasvojasi enää tunnista

Olet varjo vain 

joukossa ihmismeren 

Mihin vain astun

En sinuun voi törmätä

Olet sielu vain

Vailla omistajaa

Ei sinulla ruumista enää olekaan

Silti sinua rakastan

Poskilla kyyneleet virtaavat

Sinua etsien 

Juoksen joukossa ihmisten 

Enkä voi sinua edes saavuttaa

Olet jossain toisella planeetalla

Ehkä paljon paremmassa paikassa

Ehkä et ole yksin siellä

Ehkä et tunne surua,

Etkä kipua kuristavaa

Minulla on ikävä sinua

Rakas,

Tulethan vielä takaisin

Edes uniin lohdullisiin..