Olen toipumussa vakavasta taantumistilasta ja palaamassa jälleen elävien kirjoihin. En oo pystynyt keskittymään mihinkään, olennaiseen tai olemattomaan. Ehkä jonain päivä on niin helppoo että voi vain hymyillä. Aidosti. Kulkea huoletta aito, eloisa, valoisa hymy huulilla.
Nyt en ole jaksellut kirjotella. Ehkä vielä jonain päivänä jaksan taas. Tai ei ehkä, vaan jonain päivänä tulen jaksamaan. Toivottavasti pian! Kohta ja pian tunnen taas eläväni elävästi ja tuntuvasti. Ainakin haluan uskoa niin.
Terkuin,
Hiljaiseloa viettänyt
No comments:
Post a Comment